Seilin tarina - The Story of Seili Island
Historiavaroitus! - A history warning!
Historiavaroitus! - A history warning!
Nämä ja kahden edellisen postauksen saaristokuvat
ovat pääosin Seilin saarelta. Nimensä paikka on saanut
hylkeiden mukaan - "Själö". 1600-luvulta lähtien sinne
sijoitettiin spitaaliin sairastuneita. Näissä kuvissa
näkyvä kirkko on rakennettu vuonna 1733, ja kuten voi
nähdä, se on säilynyt uskomattoman hyvin. Tuolloin
ajateltiin, että saarna on ainoa lääke spitaaliin, ja
Herran huoneessa tauti ei tietenkään tarttunut. Siksi
terveet ja spitaaliset kuulivat sanaa samassa tilassa, joskin
sairastuneille oli oma karsinansa kirkon takaosassa (kuva 2).
1700-luvun loppupuolella saarelle perustettiin mieli-
sairaala, jonka kirjavista vaiheista voi lukea lisää
Wikipedian artikkelista. Kerrotaan, että kun sairaala
lopulta lakkautettiin 1962, sen viimeiset, muualle
sijoitetut potilaat kaipasivat lopun ikäänsä takaisin
saarelle. Ja sitä en ihmettele. Vaikka kummitusjutut
saivat iltaisin kummasti pontta ympäröivästä miljööstä,
oli oma kokemukseni saaresta ennen kaikkea:
hiljainen ja kaunis.
These and most of the pictures seen in two recent posts
are from the Island of Seili. The island got it's
name aftes seals - "själö" is Swedish meaning Seal
Island. In 17th century people who had become ill
with leprocy were sent and isolated on the island.
The church seen in these pictures was built in 1733.
In those days the only cure for leprocy was the word
of God, and naturally the disease couldn't be
transmitted in the holy room. That's why the healthy
and the sick were hearing the word in the same room.
The diseased were having their own stall, though, as
seen in picture 2.
In the end of the 18th century a mental hospital was
founded on the island. You can find some more
information on Wikipedia. It's been told, that when
the hospital was finally shut down in 1960's, the last
remaining patients who were sent to other places,
longed to the island for the rest of their lives.
And I don't wonder why. It was a perfect set for
horror stories during the nights, but more than
that: a place so quiet and beautiful.
To live in such a peaceful place among the trees and meadows would be healing, I would think...
VastaaPoistaEilinen kommenttini oli kadonnut taivaan tuuliin...Saaristoreissu näyttää ja kuulostaa oikein mukavalta. Saariston valkoinen, jotenkin kirkkaampi valo on niin kaunista.
VastaaPoistaPidän saariston kirkkojen pienoismallilaivoista hurjan paljon, sopivat niihin mielestäni paremmin kuin prameat kynttiläkruunut.
Janis: I would think so too. In the early days most of the mental hospital's patients never had the chance to enjoy the nature - it was more about keeping them away than helping them. But later as the ideas about a human mind and it's problems developed I gess nature became a very important part of healing.
VastaaPoistaMerruli: Höh, minne lie kaikonnut... Olet oikeassa saariston valosta ja laivoista kirkoissa. Enpä tullut ajatelleeksi tuolla vieraillessa, millä tila valaistaan nykyisin. Avotulta siellä ei ainakaan missään tapauksessa voi käyttää, mutta lamppujakaan ei ollut näkyvissä.
Upea paikka, ja jännittävä. On aina mahtavaa, jos jostain tietystä paikasta kerrotaan "vanhan kansan taruja" tai perimätietoa - tuntuu kuin pääsisi vähän lähemmäksi sitä elämää, mitä siellä on joskus eletty.
VastaaPoista