sunnuntai 16. elokuuta 2009

Omiin lokeroihin




Kauniita lehtiä kulki saksimisen kautta keräykseen ja
leikekirjoihin. Vähemmän visuaalisia, mutta säilyttämisen
arvoisia keksimme kasata tuohon ikkunan alle, ovatpa edes
vähän ajatellummin. Image on kysymysmerkki - en ole varma,
ovatko lehdet säilyttämisen arvoisia, vaikka jutut ovatkin
hyviä. Pidän myös Imagen visuaalisesta ilmeestä, mutta
saksittavaa niistä ei juuri irtoa.

Tulinpa tänään liittyneeksi Facebookkiin (viimeinen
mohikaani, ainakin kaveripiirissä!). Pää on aika pyörällä
ensimmäisen vierailun jälkeen. Muutama ulkomaalainen ystävä
on vakuuttanut, että se on ehdottoman tarpeellinen
yhteydenpitoon,mutta toistaiseksi epäilen ainakin
yhteydenpidon syvällisyyttä.Nähtäväksi jää, miten käy.
Onko teillä Facebook-kokemuksia?

Some magazines got organized into scrapbooks and piles
under the window. At the moment I'm a bit confused
because I joined Facebook (I'm the very last Mohican
at least when it comes to my friends!). Some friends have
assured that this is absolutely necessary for communicating,
but I must say I have my doubts. We'll see! Any experiences?

5 kommenttia:

  1. Your house looks so beautiful Sohvi - very dreamy and calm ...

    Facebook ... I don't think it's for me, though people say it's a great networking tool as well as good friend connection, but ... the blog and email is probably as far as I'll go, at least for now. I will be very curious how it works for you :) Keep us updated!

    VastaaPoista
  2. Ostin joskus halvalla kirppikseltä ison kasan imageja ja leikkelin ne. Sen jälkeen olen kyllä säilyttänyt minulle tulleet imaget, mutta en tiedä onko niissä mitään leikattavaa. Sitten niiden säilyttäminen loppuu, kun ei ole enää paikkaa missä säilyttää.

    Minä tykkään jakaa kuviani facebookin kautta ystäville, koska periaatteenani on, etten julkaise ystävistä kasvokuvia blogissani. Mutta muuten facebook alkaa olla aika tylsä, kun siellä on ollut jo niin pitkään. Olen pitänyt taukoakin, mutta palannut takaisin. Nyt ajattelin lopettaa koko touhun, kun tuntuu että kaikki on jo nähty.

    VastaaPoista
  3. Janis: Thank you for your words. Dreamy and calm - I wish it would always be like that but I gess I must admit it isn't :). But our living room is a bit like an "extra" room, a luxury thing, as there are only two of us living here. So maybe it's easier to maintain calm - it's always a bit above of the normal weekday.

    My first experiences of Facebook are quite good actually! Two lost friends I've been thinking about lots and lots contacted me and told about their lives. That makes it all worth it.

    Tuikkis: Niinpä - kaikkea omistamaansa tavaraa pitäisi aina ajatella siltä kantilta, että mitä niille tapahtuisi muutossa. Ei kannata säilöä sellaista mikä on riesaksi.

    Nyt muutaman päivän facebookia tutkailleena olen huomannut, että parhaimmillaan se on silloin, jos on jokin pieni juttu kerrottavana kaverille, johon ei ehkä muuten törmäisi. Toisaalta pari hyvää ystävää menneisyydestä on ottanut yhteyttä, ja jo se yksinään on niin hienoa että liittyminen kannatti. Mutta tuntikausien roikkuminen siellä alkaisi varmaan pian ahdistaa.

    VastaaPoista
  4. I am glad to hear about your good experience with facebook!
    I practically live right next to the headquarters ... and as for living in such a high tech place, you think I would not be so stubborn with new things!

    VastaaPoista
  5. Minulla on vino pino lehtiä, jotka pitäisi käydä läpi, saksia tarpeelliset kuvat ja tekstit ja sen jälkeen viedä lehdet keräykseen. Ostin uuden leikekirjan, jos se jollakinlailla motivoisi puuhan aloittamiseen, mutta ei. Aloittamisen vaikeus johtuu kaiketi siitä, että edessä on loputon urakka.

    Minä en ole vielä liittynyt Facebookiin, vaikka valtaosa ystävistäni ja tutuista onkin. Luulen, että minä olen se viimeinen mohikaani.

    Hyvää lauantai-iltaa!

    VastaaPoista