torstai 4. maaliskuuta 2010

Aamun pelastajat




Armi on käsittämättömän lutuinen aamulla aina hetkeä ennen kunnon heräämistä. Kun siemaillaan unen riekaleita ja käännytään mukavampaan asentoon peiton alla. Se painautuu kylkeen, huokaa onnellisena ja nuolaisee kasvoja. Emännän noustessa toki alkaa armoton riehuminen.

Ostin taas uuden sisustuslehden, siinä kun oli kannessa vielä sitä himoitsemaani mintunvihreää... Ehkä hieman räikeänä, tosin. Kahvikupin sain hörpättyä juuri ja juuri, ennen kuin riehuja oli vietävä pihalle purkamaan energiaansa. Totta puhuen minulla on vaikeuksia malttaa pitää lenkit harvassa ja lyhyinä, niin kuin tämän ikäisen pennun kanssa vielä pitää. Vihdoinkin joku, joka on yhtä innoissaan naapuruston koluamisesta kuin minä!

PS: Enpä olisi uskonut, että näen ilmielävän ketun keskellä Pispalaa!

Armi and coffee - two things that save my mornings. Armi can be so cute... She nestles against my side, sighs and licks my face tenderly. Ramping starts when I get up. I'm having difficulties remembering that we shouldn't take walks too long or too often, as she is so young and going to grow so big. Finally there's someone who loves sifting the neighbourhood as much as I do!

4 kommenttia:

  1. Armi looks very eager to get out and explore. It is good to have a companion during neighbourhood explorations. Miss M has learned to stay still when I am taking a photograph.

    VastaaPoista
  2. Those legs look ready to jump and go... Armi is such a sweet puppy, and it makes me happy to hear of your shared adventures. Animals are the best... :^)

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaa siltä, että kesällä teillä ei voi pitää ikkunoita auki -Armihan on suorastaan syöksymässä ulkoilmaan.

    VastaaPoista
  4. P.K.: That's wonderful! I absolutely have to teach that for Armi too.

    Janis: You're right about her feet - she's quite a jumper! I'm already looking forward for her to grow up a bit so we can take a cat to be her mate :).

    Merruli: Joo - eräs kissavieras muuten hyppäsikin ikkunastamme viime kesänä, Pispalan maisemat ilmeisesti kutsuivat. Ei ilmeisesti haitannut, että asumme toisessa kerroksessa... Onneksi katti tuli illalla takaisin, ilmeisen tyytyväisenä seikkailuunsa.

    VastaaPoista