perjantai 26. helmikuuta 2010

Helsingin tuliaisia


Karkasin päiväksi Helsinkiin. Tiiviissä aikataulussa kolme näyttelyä, joista päällimmäisenä mielessä Candice Breitzin videoteokset Emmassa, Anni Leppälän valokuvat Meilahdessa ja Kristiina Uusitalon maalaukset Taidehallissa. Suurimman vaikutuksen taisi kuitenkin tehdä ystävän ihana ja inspiroiva asunto, jonka näin ensimmäistä kertaa. Kiitos, Tii!

Nyt mieli tulvii uusia muotoja ja värejä, helmiäishopeaa, minttua ja valkoisia henkäyksenohuita kankaita. Heijastuksia ikkunoissa ja kaikuvia kiviportaikoita. Kotiuduin junalla iltapimeässä piirrellen tyytyväisenä uuteen Moleskinen luonnosvihkoseen. Pian uusiksi!

I spent yesterday in Helsinki visiting three exhibitions in a tight pace. If you're interested in what I liked, check Candice Breitz, Anni Leppälä and Kristiina Uusitalo. But after all I think I was most inspired by the lovely flat of my friend I saw for the first time yesterday. Now my mind is floating new shapes and colours, pearly silver, minty green and thin, white fabrics. Reflections on windows and echoes in stairwells. I was happy to spend my train voyage back home drawing on my new Moleskine notebook.

3 kommenttia:

  1. Manna kirjoitti: Pitäisi ihan nähdä millaista on "nykyajan" mintun vihreä. Itse hurmaannnuin siihen kasariluvulla ja sen jälkeen unohdin koko värin. Itselläni näyttää olevan nyt elämässä murrettujen ruskeiden ja luonnon vaalean värin vaihe - siis sisustuksessa, vaatteissa sitä on tullut viljellyksi jo pitemmän aikaa. Kevyet vaaleat, henkäilevät valkoiset tekstiilit/verhot kuulostavat ihanalta.

    VastaaPoista
  2. Minttua janoan minäkin. Vuosi sitten olisin sanonut että inhoan minttua. Tosin mulla oli 80-luvulla mintunvihreä pyörä. Se jäi kauan sitten tapahtuneen muuton yhteydessä Töölöläisen sisäpihan seinustalle ruostumaan.

    Täytyypä käydä katsomassa tuo Anni Leppälän näyttely. Kiitos muistutuksesta.

    VastaaPoista
  3. Manna: Himoitsemani sävy on varmaan sama kuin se, johon aikoinaan ihastuit, mutta valkoiseen sotkettuna - eli siis vähän vaaleana, pastellisena. Piti jo hommata korvikset ja kirppisneule, näytän kun tavataan!

    Lotta: Joo, nämä käännynnäissuosikit ovat hauskoja :). Itse olisin vuosi sitten sanonut inhoavani hiekan sävyjä, mutta niin vaan olen niihinkin hurahtanut. Pienenä inhosin oranssia, nyt koko keittiö on tapetoitu reippaan porkkanaiseksi ja iloitsen siitä joka päivä, jopa tässä vaaleiden puuterisävyjen keväthuumassa.

    VastaaPoista