Tiin luona

Mukavuudenhaluisuus voitti, ja otin Helsingin reissulle mukaan vain pikkupokkarini. Kuvat eivät siis tee oikeutta ystäväni inspiroivalle kodille, mutta ihastelkaa sen minkä voitte :). Mojova huonekorkeus, reilu luonnonvalo ja lautalattia luovat upean pohjan monenlaisille sisustuksille, mutta neiti T:n koti ei sorru tavanomaisuuksiin. Harvoin näkee näin rohkeaa ja omaperäistä kotia, jossa on paljon katseltavaa, mutta jonka yleisvaikutelma on kuitenkin raikas. Suosikkejani: seinien sävy, joka näyttää ensisilmäyksellä valkealta, mutta paljastuu hempeän ruusuiseksi. Musta ja valkoinen väriskaala esineissä ja tekstiileissä. Puolikiiltävä teräspöytä yhdistettynä kitch-henkiseen valoketjuun. Työn/harrastusten näkyminen sisustuksessa.

This is the inspiring home on my friend. The flat creates a great base for many kinds of decorations, but miss T. has done it in a wonderfully original way! You don't see a home like this so often - it's very unique and has lots of details, but the impression is fresh. I especially like the rosy tone of the walls, black and white details and textiles and the way how work/hobbies show.

Helsingin tuliaisia

Karkasin päiväksi Helsinkiin. Tiiviissä aikataulussa kolme näyttelyä, joista päällimmäisenä mielessä Candice Breitzin videoteokset Emmassa, Anni Leppälän valokuvat Meilahdessa ja Kristiina Uusitalon maalaukset Taidehallissa. Suurimman vaikutuksen taisi kuitenkin tehdä ystävän ihana ja inspiroiva asunto, jonka näin ensimmäistä kertaa. Kiitos, Tii!

Nyt mieli tulvii uusia muotoja ja värejä, helmiäishopeaa, minttua ja valkoisia henkäyksenohuita kankaita. Heijastuksia ikkunoissa ja kaikuvia kiviportaikoita. Kotiuduin junalla iltapimeässä piirrellen tyytyväisenä uuteen Moleskinen luonnosvihkoseen. Pian uusiksi!

I spent yesterday in Helsinki visiting three exhibitions in a tight pace. If you're interested in what I liked, check Candice Breitz, Anni Leppälä and Kristiina Uusitalo. But after all I think I was most inspired by the lovely flat of my friend I saw for the first time yesterday. Now my mind is floating new shapes and colours, pearly silver, minty green and thin, white fabrics. Reflections on windows and echoes in stairwells. I was happy to spend my train voyage back home drawing on my new Moleskine notebook.

Tapetista asiaa

Edellinen asukas on tapetoinut makuuhuoneemme yhden seinän iki-ihanalla Birger Kaipiaisen Kiurujen yöllä - ja loput kolme ei-niin-ihanalla viininpunaisella keinokuitutapetilla. Tämä yhdistelmä ei juuri miellytä, mutta ratkaisu pähkäilyttää. Mies pelkää, että ennestäänkin hämärästä huoneesta tulee entistä synkempi, jos loputkin seinät tapetoidaan kiurulla. Siksi pyysin Tapettitalosta mallipaloja vaaleista tapeteista, jotka sopisivat sen pariksi. Mitäs tuumaatte niistä?

Minä taas olen pitkään haaveillut mintunvihreästä makkarista, mutta sydäntä vihloo ajatus kiurutapetin peittämisestä. Tämä varmaan vaikuttaa nyt tyhjänpäiväiseltä pyörittelyltä, mutta juurikin tämä blogipostauksen suunnittelu aiheesta on saanut minut varmistumaan siitä, että tahdon kuitenkin tummansiniset kiurut koko huoneeseen. Katon maalaaminen valkoiseksi saa sitten tuoda sinne sen lisävalon, mitä hyvien unien varmistamiseksi kaivataan :).

Keskimmäisessä kuvassa olevan lintutaulun taiteilleen neidon seikkailuja täällä.

The prewious dwellers of our flat have been papering one bedroom wall with the adorable wallpaper "The Night of the Larks" by Birger Kaipiainen. The other three walls are papered with not-so-nice red "vinyl". We've been wondering what to do with the rest of the walls - my man is afraid, that the room might become too dark if all walls are blue. That's why I asked some samples of light papers that might go with the larks (from Tapettitalo). What do you think of them? After pondering it over and over, I feel like wanting the larks for all of those four walls. We can paint the ceiling white to get the light we'll need for sweet dreams :).

Here you can find the adventures of the artist who made the image of birds in the second picture.

Laiska onnetar kunnostautuu

Anteeksi, että pidin teitä jännityksessä näin pitkään! Nyt on kuitenkin arpaliput kirjoitettu, nimet sekoitettu ja voittaja selvinnyt. Kiitokset kaikille osallistuneille, kommenttinne ilostuttivat.

Onnettarena toimin itse, vaikka eräskin olisi kovasti halunnut tuon pestin... Ei hätää, kovan kohtalon kokeneet arpaliput korvattiin kyllä uusilla!

Ja voittajaksi arpoutui kte! Onnea sinulle, lähetätkö osoitetietosi sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen niin laitan palkinnon matkaan.

The lot has been drawn! The winner is kte. I operated as the Lady Fortuna myself, although there would have been another lady who felt like wanting the task. Thank you for taking part, I was happy to see your comment!

Mustaherukkaa

Mustaherukkaa sotkettiin rahkaan, ja sitä on myös hörpitty kuumana mehuna. Neiti soi marjasoseelle muutaman uteliaan lipaisun, mutta ei innostunut suuremmin.

P.K. from Dill and Parsley challenged me to tell seven random things, so here we go:

i can't whistle or snap my fingers

i'm not allergic to any food at all, but

i haven't been eating meat since i was 13

i would love to learn how to play harmonica one day

the very first miss universe Armi Kuusela (note the name!) has been bathing in the sauna of my parents' house

i love music of Erik Satie

i read over 80 Paula Drew -books when i was a kid

Kaaos

Ja sen sietäminen.

Chaos. And standing it.

*

PS: Jos jollakin on vielä arvonta huomaamatta, niin rullaa alaspäin!

Ystävänpäivänä

ihailen korttia, joka kuoriutui yhtä kauniista

kuoresta perjantaina. Kiitos, Tuittu! Lunta

vain tuiskuaa, sitä on tullut kai jo kolmen

talven tarpeisiin. Talviflunssa numero kaksi

ilmoittelee itsestään, vaikka hädin tuskin

olen edellisestä selvinnyt... Tulppaanit

sinnittelevät. Pikkuneiti paneutui viimein

unille riehuttuaan koko päivän.

On Valentine's day

I recieved a lovely card in a lovely envelope

from my dear friend Tuittu. I feel another

winter flu coming on... Tulips are persistent.

It's snowing polar bears, one might say.

Our little miss is finally taking a nap

after playing all day.

Linssisoppaa

Linssisoppa on varmaankin lempiruokani.

Hyvää, nopeaa, terveellistä, ja sopii vielä

opiskelijankin kukkarolle!

Hoi! Muistakaa arvonta (alapuolella).

Lentil soup must be one of my favourite

dishes. It's good, fast, healthy and even

suitable for a student's wallet!

Ahoy! Remember the lottery (below).

Arvonta! Lottery!

Tänään perjantaina on blogini 1-vuotis-

synttäripäivä! Sadan postauksen raja

ylittyi sopivasti samoilla hujakoilla.

Tämän kunniaksi lupaamani arvonta,

jonka palkintona on Vintage Gardenista

löytynyt kaunis teesihti.

Myyjä epäili sen olevan 50-luvulta.

Lisäksi teetä ja suklaata kauppahallista.

Näin osallistut:

Jätä kommentti tähän postaukseen. Jos

osallistut anonyyminä, keksi joku nimi-

merkki ja kirjoita se kommenttisi perään.

Arvonta päättyy pe 19.2. Onnea!

It's my blog's 1-year birthday! To

celebrate it I'm having a lottery.

As a reward there's a tea sieve I found

from a lovely 2nd hand store called

Vintage Garden. Some good tea

and treats are making company.

To take part, leave a comment

to this post. If you don't have a blogger

account, make up a nick for yourself

and type it in the end of your comment

(in case there are many anonymous persons).

You'll have time until Friday 19th of

February. Good luck!

Helmikuussa on helppo hymyillä

... koska valoa on enemmän ja pidempään,

ostin ensimmäiset tulppaanit, Radio

Helsingistä tulee sunnuntaisin niin hyvää

musiikkia, on kahvia ja sille kylkiäisiä,

koirakin ottaa rennosti riehuttuaan yökylä-

vieraiden kanssa ja tein vielä viimetipan

alelöydön eilisellä kauppareissulla (Nümphin

hauska trikoopusakka). Aikeissa vielä ulkoilla

ja pyörähtää kahvilassa kyläilijöiden kanssa.

Tämä on sadas postaukseni!

Toiselle sadalle pyörähtämistä aion

juhlistaa varmaankin arvonnan merkeissä :).

In February it's easy to smile - there's

plenty of light, time for tulips, great

Sunday music from my favourite radio channel,

coffee, treats and a nice cardigan I found

from the sales yesterday. Even our dog is

taking it easy now that she's been playing

with some friends that stayed for the night.

This is my 100. post!

I'm going to try to come up with something

nice when starting another hundred :).

Maalausharjoituksia

Maalauskurssin yhtenä harjoituksena oli

maalata sama kuva neljällä eri tekniikalla.

Lähtökohdaksi piti valita värillinen valokuva.

Alla on kolme tekemääni harjoitusta: ensimmäinen

pienellä siveltimellä, toinen paksulla värillä

(sitä voisi vielä jatkaa) ja kolmas leveällä

siveltimellä (tässä olisi kannattanut käyttää

vielä paljon leveämpääkin).

Valokuva löytyi The Selbyn kuvasarjasta,

joka esitteli suklaatehtailija-veljeksiä

Brooklynissa (kuva).

Here are some exercises I've made on my

painting course lately. The idea was to paint

same image using different techniques.

We had to choose a photo as the basis.

The first exercise is made with a small brush,

second with thick colour (I could still

proceed with it) and the third with a big

brush (should have used a lot bigger one).

I found the photo from The Selby (original

photo here).

PS! Videotaidenäyttely Vanhan kirjastotalon

Emil-salissa helmikuun loppuun asti!

Lisätietoja täällä.

Sunnuntain lumia

Pihastamme näkee, että talossa on uusi

nelijalkainen. Tai näkee silloin, kun taivas

ei visko lisää hiutaleita. Huomenna alkaa

helmikuu, ja minun mittapuullani pahin osa

talvesta on takana. Aika kivuttomasti se tänä

vuonna meni, kiitos Armin. En oikein meinaa

uskoa, että se on ollut meillä jo kuukauden.

From the traces on our yard one can see,

that there's a new four legged creature

in the house. Or one can when it's not

snowing once again. Tomorrow is the first

day of February and for me it means that

the worst part of winter is gone. This

year it didn't feel so bad, actually,

thanks to Armi. It's hard to believe

that she's been here for a month already.

Omaa aikaa, mukavaa postia

Postissa on kulkeutunut meille harvinaisen

mukavia tuomisia: Kauniit pussukat ja niiden

mukana pipo miehelle, ihana Mucha-kortti ja

Marimekon esite (yläkuvassa), jonka rento

sunnuntaiaamu-tunnelma kolahti ainakin minuun.

Kiitos, H. ja A.!

Olen miettinyt aika paljon tuota "oman ajan"

käsitettä viime päivinä. Kun kuvioihin astuu

puoliso,koira, lapsi tai kaikki, alkaa äkkiä

arvostaa niitä hetkiä, kun ajatukset saavat

kulkea omia ratojaan, omassa tahdissaan.

Kuten eräänä aamuna, kun ostin

maitokahvin mukaan Taikapavusta (kaupungin parhaat

kahvit, muuten!), sää oli kirkas ja kirpeä ja

kävellessäni katselin lumipölyä, jota oli varissut

kosken ohuelle riitteelle.

Luulen, että myös blogin parissa puuhailu on

monelle sitä, mitä omaksi ajaksi kutsutaan.

Olen blogannut kohta vuoden, ja sinä aikana

on ollut suoritettavana jos jonkinmoista

velvollisuutta ja vaatimusta. Tämä

tontti on kuitenkin pysynyt ihan omanani :)!

Onko teillä muita suosikkitapoja nautiskella

ikiomasta seurastanne? Kertokaahan!

Lately I've been thinking about those moments

you call "your own time". When a spouse, a dog,

a kid or all of them come around, you suddenly

start to appreciate those moments when your

thoughts can find their own way, in their

own speed. What kinds of own moments do you

have? Blogging, maybe, but what else?

Turkoosi

...on muuten CMX:n biisi ja keikkunut parhaiden

biisien top kympissäni jo vuosia. Armiakin

tuo väri ilmeisesti miellyttäisi enemmän kuin

tuolinpäällisiin valittu valkoinen...

Ja terveisiä avaruudesta! Lasten kulttuurikeskus

Rullan avaruusnäyttely päättyi viime sunnuntaina,

ja kaikenkarvaisia planeettoja kertyi rutkasti.

(Aiempi maininta täällä.) Valmistimme nuo

planeettapohjat paperisuikaleista, joita

liisteröimme vesi-ilmapallojen päälle, ja

lasten tehtävä oli koristella ne. Nyt vähän

harmittaa, että olin niin kiireinen näyttelyn

ajan. Olisi ollut hauskaa olla kärpäsenä

katossa muksujen planeettatalkoissa.

Our little dear Armi thinks, that the turquoise

colour under those white covers would be

much better. The last picture is from the

space exhibition of the culture centrum for

children. We made little planets for kids

to decorate. They seemed to like it!