tiistai 16. helmikuuta 2010

Kaaos


Ja sen sietäminen.

Chaos. And standing it.

*

PS: Jos jollakin on vielä arvonta huomaamatta, niin rullaa alaspäin!


Lähettänyt klo

9 kommenttia:

  1. Tuittu16. helmikuuta 2010 klo 21.20

    Voi Armi tuholaista! Kuvasta päättelen, että Armi on ollut asialla, ja sohvalla makaa voipunut emäntä.

    VastaaPoista
  2. Syysleimu16. helmikuuta 2010 klo 21.31

    Hyvin pärjäät kaaoksesi kanssa, ainakin jos tulkitsen oikein, että pystyt ottamaan ihan noin rennosti! :)

    VastaaPoista
  3. Sohvi16. helmikuuta 2010 klo 22.40

    Hah, se on kuulkaas mies joka siinä koisii :)! Meillä vaan on tiimireinot, molemmilla ruskeat.

    VastaaPoista
  4. Tuija17. helmikuuta 2010 klo 23.12

    Voi tuoliparkaa.

    VastaaPoista
  5. Merja18. helmikuuta 2010 klo 4.20

    Kaaos. Niin. Huokaus. Minä kestän sitä todella huonosti. Lapsille taas sen tekeminen ja sitä katseleminen näyttää olevan tosi helppoa.

    VastaaPoista
  6. Merruli18. helmikuuta 2010 klo 17.48

    Koirat ja lapset ovat loistavia luomaan kaaosta. Valitettavasti on todettava, että välillä luon itsekin kyseistä ilmiötä ympärilleni -oma kaaos vain ei ole niin ärsyttävää kuin muiden järjestämä.

    VastaaPoista
  7. Tuittu19. helmikuuta 2010 klo 14.23

    Hahaa :D Tiedostin tuon mahdollisuuden, että mies kuvassa, mutta jotenkin nuo jalat näyttivät tuossa kuvassa niin somilta ja pieniltä, että pidin neitiä niiden todennäköisempänä omistajana - vaikkakin tuolloin kuvaajana olisi pitänyt olla mies...

    VastaaPoista
  8. Anonyymi24. helmikuuta 2010 klo 19.44

    Manna kirjoitti:Eipä olekaan aikoihin päässyt niin spontaania naurunpärskähdystä...Armi on näköjään ollut asialla.

    VastaaPoista
  9. Sohvi27. helmikuuta 2010 klo 21.03

    Tuikkis: Niinpä. No, aika rämä tuo oli jo ostaessakin - menin halpaan nostalgiahuuruissani.

    Merja: Minä taas taidan olla niin pesunkestävä eskapisti, että kaaoskin tulee nieleskeltyä. Sukellan sisustuslehtien sivuille ja laitan laput silmille oman kodin suhteen :). Mies ei kyllä sitä ihan sulata.

    Merruli: Oma kaaos on yleensä sellaista luovuutta ruokkivaa - ja sehän ei voi olla pahasta!

    Tuittu: Juu, kyllä se useimmiten olen minä, joka linssin takana häärii.

    Manna: Niinpä :).

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)