Omaa aikaa, mukavaa postia

Postissa on kulkeutunut meille harvinaisen

mukavia tuomisia: Kauniit pussukat ja niiden

mukana pipo miehelle, ihana Mucha-kortti ja

Marimekon esite (yläkuvassa), jonka rento

sunnuntaiaamu-tunnelma kolahti ainakin minuun.

Kiitos, H. ja A.!

Olen miettinyt aika paljon tuota "oman ajan"

käsitettä viime päivinä. Kun kuvioihin astuu

puoliso,koira, lapsi tai kaikki, alkaa äkkiä

arvostaa niitä hetkiä, kun ajatukset saavat

kulkea omia ratojaan, omassa tahdissaan.

Kuten eräänä aamuna, kun ostin

maitokahvin mukaan Taikapavusta (kaupungin parhaat

kahvit, muuten!), sää oli kirkas ja kirpeä ja

kävellessäni katselin lumipölyä, jota oli varissut

kosken ohuelle riitteelle.

Luulen, että myös blogin parissa puuhailu on

monelle sitä, mitä omaksi ajaksi kutsutaan.

Olen blogannut kohta vuoden, ja sinä aikana

on ollut suoritettavana jos jonkinmoista

velvollisuutta ja vaatimusta. Tämä

tontti on kuitenkin pysynyt ihan omanani :)!

Onko teillä muita suosikkitapoja nautiskella

ikiomasta seurastanne? Kertokaahan!

Lately I've been thinking about those moments

you call "your own time". When a spouse, a dog,

a kid or all of them come around, you suddenly

start to appreciate those moments when your

thoughts can find their own way, in their

own speed. What kinds of own moments do you

have? Blogging, maybe, but what else?

Turkoosi

...on muuten CMX:n biisi ja keikkunut parhaiden

biisien top kympissäni jo vuosia. Armiakin

tuo väri ilmeisesti miellyttäisi enemmän kuin

tuolinpäällisiin valittu valkoinen...

Ja terveisiä avaruudesta! Lasten kulttuurikeskus

Rullan avaruusnäyttely päättyi viime sunnuntaina,

ja kaikenkarvaisia planeettoja kertyi rutkasti.

(Aiempi maininta täällä.) Valmistimme nuo

planeettapohjat paperisuikaleista, joita

liisteröimme vesi-ilmapallojen päälle, ja

lasten tehtävä oli koristella ne. Nyt vähän

harmittaa, että olin niin kiireinen näyttelyn

ajan. Olisi ollut hauskaa olla kärpäsenä

katossa muksujen planeettatalkoissa.

Our little dear Armi thinks, that the turquoise

colour under those white covers would be

much better. The last picture is from the

space exhibition of the culture centrum for

children. We made little planets for kids

to decorate. They seemed to like it!

Nuhainen nainen

Ehdin jo luulla, että talvi menisi ohi sairastamatta,

mutta tulihan se flunssa sieltä. Alkuvuosi on

näköjään minulla nuha-aikaa - viime vuonnakin

olin samoihin aikoihin kipeänä, silloin kun

aloittelin tätä blogia. Lääkityksenä

eucalyptus-karkkeja ja teetä muki toisensa

perään. Illaksi saan ehkä mustaherukkamehua.

Ostin miehelle Reinot joululahjaksi, ja ne on

havaittu sen verran hyviksi, että hankin

samanmoiset itsellenikin. Pikku naskalihammas

nimittäin omaa sen verran paimenkoiran geenejä,

että on kiva näykkäistä ohi hipsivän varpaasta

tai kantapäästä. Reinot ovat siis hyvä

suojavaruste! Lisäksi myös oivallisen lämpimät.

I already thought that this winter would pass

without a flu, but I was wrong. It seems that this

is the time of year when I get sick - I was also

having a flu last year at the same time, when I

started this blog. So now it's about eucalyptus

candies and tea, cup after another.

The slippers seen in the third picture are called

"Reino". They've become some kind of nostalgic

trend in Finland. Originally Reino-slippers were

only for men (women had their own Aino-slippers).

But now Reinos are so popular that you get them

in women's and children's sizes too. I got a

pair for my man for Christmas and we noticed that

they're great with our little teething friend!

So I got a pair for myself too.

They're also warm.

Venuksenkenkä

...kukkii jo, muut nukkuvat vielä.

This orchid is already blooming.

Others are still asleep.

Dekon lumoissa vielä

En meinaa saada silmiäni irti tuosta kodista, The

Cardigans-rumpalin ja hänen sisustussuunnittelija-

vaimonsa. Niin valkoinen ja erilainen kuin meidän -

ja niin upea! Olen aina aiemmin ajatellut, että

valkoinen on tylsä "vuokrakämppäratkaisu", mutta

tästä kodista näkee, miten upean taustan se antaa

kalusteille, tauluille ja esineille. Pidän väri-

skaalasta, mutkattomuudesta, siitä että vierekkäin

voi olla Ikean kaappi ja antiikkipeili. Siitä,

miten nykyaikainen ja nostalginen yhdistyvät,

ja miten jokainen esine tuntuu merkitykselliseltä.

Mieleni vähän tekisi tilata tuo lehti, mutta

seuraamukset arveluttavat. En jaksaisi joutua

siihen puhelinmyyntirumbaan, joka tilaamisesta

seuraa... Mitenköhän puhelinmyynti voi yhä vain

olla kannattavaa, kun ihmisillä on siitä niin

negatiivinen kuva?

I just can't get my eyes of this home in the

Deko magazine mentioned in prewious post. It's

so white and so different than ours - and so

wonderful! This home shows that white is not

boring. It can be a great background for art,

furniture and important things. I love the scale

of colours in this home, love the easy-going

athmosphere and the way it can have an Ikea

cupboard and an antique mirror next to each

other. Modern and nostalgic styles are

combined so easily.

Tyhjyys, pimeys ja hiljaisuus

Arkkitehti Vesa Honkonen sanoo uusimmassa Deko-

lehdessä näin: "Tyhjyys, pimeys ja hiljaisuus

ovat perustiloja, jotka usein unohdetaan

arkkitehtuurissa ja muotoilussa.

Materia on vain hetkellistä energiaa,

jota muovataan johonkin muotoon. Sitten se

aikanaan häipyy. Valo ja äänikin elävät

vain niin kauan kuin niillä on energiaa.

Ikuisia ovat vain tyhjyys, pimeys ja

hiljaisuus - siitä on lähdettävä liikkeelle."

Merkillistä. Ajatus äänettömästä ja valottomasta

ikuisuudesta on aina ollut minusta painajaismainen.

Mutta ottaakin se luomisen lähtökohdaksi?

Architect Vesa Honkonen says following in the

latest issue of Finnish decoration magazine Deko:

"Emptiness, darkness and silence are basic states,

which are often forgotten in arcitecture and

design. Matter is only momentary

energy that is shaped into some form.

Then one day it will be gone. Also light

and sound are alive only as long as they have

energy. Only emptiness, darkness and silence

are eternal - that's where one has to start."

Strange. A thought of silent, dark eternity has

always seemed nightmarish to me. But to have it

as a basis of one's creativity?

Kuinka puhua keväästä

...kuulostamatta lattealta?

Vielä muutama vuosi sitten raivasin kevään

vapaaksi velvollisuuksista, koska se nyt

on sellaista kihisevää aikaa - tiedäthän,

ei malta istua koulun penkillä. Nykyisin

tuo ei ihan onnistu, mutta haaveilla voi.

Patikkaretkistä, mökkiretriiteistä, uusista

verhoista ja maalaamisesta.

How to speak about spring without sounding

insipid? Only a few years ago I arranged my

spring to be free of duties, only because

it's that sort of bustling time - you know,

you don't feel like sitting by your school

desk. Nowadays that isn't possible but one

can always dream. About hiking, retreats at

the summer cottage, new curtains and painting.

Unisia

Vain talven uniako kaipaan...

Tänä aamuna pakkasmittarin sininen juova oli

laskenut niin alas, ettei sitä nähnyt ikkunan

reunaan kertyneen lumen alta. Tuulee ja pyryttää,

vaikka lunta on oksilla jo kymmenen sentin kerros.

Tuli rätisee uunissa ja pikkuriiviön ulkopissa-

harjoitukset lykkäytyvät. Nukumme paljon.

Otetaan vastaan hyviä vinkkejä leluista,

joihin neiti voisi purkaa puruvimmaansa,

nimim. Hihat hajalla :).

This morning the blue line of the thermometer had

fallen so low that I couldn't see it because of

the snow gathered on the edge of the window pane.

It's blowing and snowing although there's a thick

layer of show on the branches already. Little

cracks of the fire in the oven... We're sleeping a lot.

Syy blogihiljaisuuteen

The reason for my blog silence

Armi sanoo moi.

Kädet, mieli ja sydän täynnä työtä.

Armi says hi.

My hands, mind and heart are full of work.

Jouluruusu

Kyläilykuvia yhä.

The Christmas rose. Visiting pictures.

Hyvää joulua!

Suloista ja tunnelmallista joulua kaikille!

Laitoin tämän postauksen tulemaan ajastuksella,

sillä aattona olen kotikoneeni ulottumattomissa

ja hyvä niin. Lunta on enemmän kuin olen koskaan

nähnyt Tampereella, ja lisää tulee koko ajan.

Koti puhdas ja pellavaliina pöydällä. Edessä

vielä työpäivä ja pitkä ajomatka, huomenna tähän

aikaan huokailen onnesta.

Sweet and Merry Christmas for you all!

I made this post with timing because I'll be

out of the reach of my home computer for

Christmas. Right now we're having more snow

than I've ever seen in Tampere, and there's

some more coming all the time. Our home is

clean and there's white linen on the table.

One more workday and a long drive ahead, tomorrow

at this time I'll be sighing of happiness.

Suloinen odotus

Joulukuussa Villa Ratamossa

Sweet wait at Villa Ratamo in December

Pieniä merkkejä

Little signs

Hoi henkiin

Kiirettä pitää, mutta täällä ollaan yhä!

Hauskaa että muutama uusikin tuttavuus oli eksynyt

kommentoimaan edellistä pikapostausta.

Kuinka kaikella onkaan tapana kasautua... Viikon

päästä pääsen pohjoiseen ja silloin otan vahingon

takaisin, jotta ehdin odottaa joulua! Toivottavasti

te olette saaneet nauttia tästä ajasta hieman

täydemmin siemauksin.

Busy but still here! Loved to see some new

"faces" leaving a comment on the prewious post.

It's amazing how all the hurries seem to

accumulate... After one week I'll head up north

and take it back. I still have time to wait for

Christmas! I hope you all have been able to

enjoy this time of year more than I have.

Meneillään

...auringon rakennusta ja avaruuden

ripustusta. Tampereella tai lähiseudulla

asustavat voivat kuskata muksunsa lasten

kulttuurikeskus Rullan Avaruus-näyttelyyn.

Lisätietoja täältä!

Valoisampia päiviä odotellen.

This is what I've bee up to: building a

sun and hanging the space... They're now

a part of the space exhibiton in children's

culture centrum Rulla here in Tampere.

Waiting for brighter days.

kuva/photo Irene St.