Lauantaisiivousta väistellessä päätin purkaa osiin vanhan teoksen, joka koostui valkoisesta yöpaidasta ja siihen ommelluista valokuvista (hankala säilyttää sellaisenaan). Nuo kuvat on otettu kinokameralla filmille ja vedostettu vanhanajan kuitupaperille, jossa liotusajat ja varsinkin huuhteluaika ovat uudempia paperilaatuja pidemmät. Hämmästyin kun huomasin, että kuvat olivat kellastuneet reunoistaan. Kuin niitä olisi säilytetty vuosia jossakin kenkälaatikossa ullakolla, vaikka aikaa vedostamisesta on vain vuosi. Entistä kauniimpia minusta, ompelujäljetkään eivät niin kauheasti haittaa.
I took apart an old work, a white dress that had photographs sewn on it. Those pictures are taken on kinofilm and developed on old-fashioned fibre paper, which takes a bit more time to develop. I was amazed no notice that the edges of these pictures were already yellowish. As they would have been laying in some shoe box on someone's attic for years, although they'we been in my closet for only a year. I like them even more this way.
PS: Kuvan pitsipaita ei liittynyt teokseen, kunhan vaan ihailin sitä vielä linssinkin läpi :).
VastaaPoistaPS: The lace shirt seen on the pics had nothing to do with the work - I just wanted to admire it through the lens :).
Ompelujäljet tekevät noista vielä kauniimmat! Tuo on varteenotettava idea..
VastaaPoistaMerja, kuitupaperia oli yllättävän mukava ommella. En sitten tiedä tavallisesta valokuvapaperista... Ja saisihan kuvan printattua varmaan suoraan kankaallekin jossakin liikkeessä.
VastaaPoistaPitsipaita on ihana! Toivottavasti käytät sitä. :)
VastaaPoistaTeos kuulostaa hurmaavalta ja nuo siinä olleet valokuvat ovat mahtavia.
Ilona: Pitsipaita kyllä otetaan käyttöön heti kun se on löytänyt tiensä pyykkikorista kaappiin edellisen käytön jälkeen :). Ja kiitos, tykkään kyllä edelleen itsekin tuosta teosideasta, toteutus vain jäi kiireisen aikataulun takia turhan hätäiseksi, joten ei kirpaissut purkaa sitä. Ehkä se oli vähän niin kuin prototyyppi.
VastaaPoista